Pääkipua.

Minä olen hyvä ihminen. Okei, iltaisin valvon liian myöhään, ja aamulla nukun liian pitkään, mutta herään yleensä ennen kahtatoista. Kun olin töissä, tein töitä kunnolla. Nyt kun olen muuta kuin töissä, autan kotona vanhempiani. 

Tänään ohjelmassa oli pesuhuoneen katon remontointia. Tai remontointia, hioin sen käsin ensin lakasta, pesin sen puupesuaineella, pesin koko huoneen pölystä ja aloin maalata. Olen ollut apuna kasvimaalla. Olen rakentanut omin pikku kätösin äidilleni sellaisen yrttitelinejutun kun se halusi sen eikä ehtinyt itse tehdä. Olen jumalauta hyvä lapsi.

En ole huono ystävä. Autan heitä kun on vaikeaa, kun he kysyvät, minä vastaan parhaani mukaan. Ajelutan heitä autollani kauppaan, rannalle, kotiin, panolle, mitä vain, ilman pensarahoja. Lähden heidän kanssaan ostamaan pesukonetta tai mitä tahansa ja kysyn heidän puolestaan ne kysymykset joita he eivät tulisi ajatelleiksi. Olen se miehinen panos kun jotain pitää remontoida tai asentaa. Olen se ystävä joka kirjoittaa heille runoja synttärikortteihin ja se ystävä joka välien poikki laittamisesta huolimatta lähettää postissa lahjakortin ja itseväkerretyn onnittelukortin hääpäivänä. Olen se ystävä joka herättää aamulla kahden kahvin kanssa kotiovellasi. Olen jumalauta hyvä ystävä. 

Olen se bloggaaja, joka valitsee harkiten kuvansa. Olen se joka kirjoittaa tekstinsä ensin käsin suureen luonnoslehtiöön jota pidän päiväkirjanani samalla. Olen se joka suunnittelee ja miettii, kerää ideoita, kirjoittaa järkevistä jutuista.
Mutta saatana olen minä myös se bloggaaja joka hermostuu kun kukaan ei täällä käy. Ja ne jotka käyvät, eivät jätä mitään merkkiä muuta kuin sen mitä blogger meidän liikkeistämme stalkkaa. 
Vituttaa pitää blogia jota kukaan ei halua tunnustaa lukevansa. 

Viikonloppuna QStock! YEEAAAHHH! Tämä kuva on viimevuen kuustokista, oltiin siellä silliosen poikakamun (vihreät tennarit) kanssa. Sitten tuli ero, vaikka se lupasi että tulee kattomaan mun kaa Happoradiota no matter what. En usko että tulee.