Ruskettumishäiriö

Ahdistus.
On kesä. Jäätelön ja grilliruuan makuinen kesä. Hulmuavia helmoja sisältävä kesä. Ihana, suloinen, lämmin, aurinkoinen kesä. Ja auringosta onkin saatu nauttia.
En ole koskaan ollut sellainen auringonpalvoja. Minua ei ole erityisemmin haitannut vaaleaksi jäänyt päivetys viimekesinä, sillä se on yleensä merkki työssäkäyvästä ihmisestä tai ylioppilaskokeisiin valmistautuvasta lukijatyypistä. Tänä kesänä on erillaista. Minulla on aikaa olla päivällä ulkona. 

Kesä"yö" Rovaniemellä. Got to love this. 

Pohjustetaan tarinaa vielä sen verran, että olen pohjoisen metsien kasvatti, ja vieläpä tummatukkainen, enkä tosiaankaan mitenkään herkkä auringolle. En ole ikinä palanut auringossa. Siis I K I N Ä. Vähääkään. Olen myös tosi huono käyttämään aurinkorasvoja noin yleisesti, kun tuntuu että sitä pitää lisätä vain jos ottaa tosissaan aurinkoa, enkä ole mikään auringossa löhöilijäkään. :D 

Tänä kesänä kuitenkin olen muutamaan otteeseen viettänyt päivää pihalla, tarkoituksena itseni paahtamien kauniin ruskeaksi. Ja onnistuinkin siinä, päivetykseni on saanut jopa vuolaita kehuja. 

Aamulla viieltä. 

Liian pitkän (?) pohjustuksen jälkeen, tästä alkaa rusketushäiriöni tarina.

Kävipä viimeviikolla niin että rakkaalla äitimuorillani alkoi kesäloma. Äidin kesäloman alkaessa minun lomani päättyi ja alkoi orjaleiri. (äiti I love you). Ensimmäisenä orjaleirin askeleena oli mattojen peseminen, missä ei sinänsä ole mitään pahaa, äiti pumppasi minulle kaivosta vedetkin valmiiksi, mutta kun ne matot on jotain seitsemän kilometrin mittaisia itsetehtyjä puuvillamattoja vuodelta 1920 jotka painaa märkänä ihan perkeleesti. 

Päivästä oli tulossa kuuma joten nykäisin päälle randomhameen ja sellaisen perustopin, jossa on selässäkin vähän aukkoa, ettei tule liian lämmin. Tapojeni vastaisesti levitin aurinkorasvaa jokaiselle näkyvälle neliösentille iholleni. Ihan oikeasti levitin. Selkäänkin. Siihen aukon kohdalle. Arvioni osuivat myöhemmin päivällä oikeaan. Aurinko paahtoi armottomasti pilvettömältä taivaalta, ja tuulesta ei ollut siinä helteessä paljoa apua. Pidin taukoa, kävin sitomassa huivin pääkoppani suojaksi, join, lisäsin aurinkorasvaa (kerroin 50, pikkusiskoni on blondi joka syttyy suunnilleen tuleen kevätauringostakin) ja palasin pesemään vielä mattoja muutamaksi tunniksi. 

Kun urakka oli ohi, vaihdoin paidan löysään mutta peittävämpään t-paitaan, kävin pyöräilemäss ja painuin suihkuun. Suihkusta tullessani vaihdoin päälle jonkun olkaimettoman mekon, pyöräytin hiukseni pyyhkeen sisään ja menin jutustelemaan perheeni kanssa. Kun käänsin heille selän, kuului kauhistunut hengähdys kaikkien kolmen suusta. "Sulla on palanu selkä". Jaa. Aftersunit kehiin. 

It's 5 o'clock in the morning. Conversation was getting boring, I send my friends home and started photographing. I'm not a bad friend, I'm trying to get better at it. Being a better friend to me.

Että joo. Paloi sitten yläselkään sellainen lapaluusta lapaluuhun, joku 30 senttiä niskasta alaspäin, pyöreäreunainen jälki. Se ei ollut kipeä, pystyin nukkumaan helposti selälläni. Nyt kutittaa vähän. Mikä tässä on pahinta? Rusketushäiriö. Se on... jokseenkin... tumma. Paahtui aivan helvetikseen sitten tuo yläselkä. En pysty pitämään mitään olkaimetonta tai missä olisi erilainen tuo päänaukko kuin tuo rusketuksen muoto on. :D Se on niin friikin näköinen, kun en ole selästä muuten ruskettunut, niin paahtunut tumma alue vasten muuten vaaleaa... Aijumalauta. 

Tekis mieli mennä demittämään että millä voi vaalentaa rusketusta mutta ei sitä voi.. :D 

Meen nyt angstaamaan mun suurta ongelmaa ja kattomaan loput tosta jalkapallon loppuottelusta Saksa vastaan Argentiina. Oon NIIIIIN Argentiinan puolella. Saksalaisia ei kannusteta, saatanan lapin polttajat. 

Jättäkää merkkiä.
Peace out.