The roof is on fire

Burn motherfucker BURN!

Korvamatoja. Oon kuullu kyseisen biisin muutaman kerran, enkä todellakaan viimeaikoina, ja silti alitajuntani päätti laittaa sen repeatille päänsisäiseen soittolistaan..
Ihmisaivot, siinäpä vasta erikoinen viritelmä. Korvamadon virallinen kuvaus on tahdosta riippumatonta musiikin kuuntelua. Ilmiötä ei ole tutkittu juurikaan, ja on arvoitus mistä musiikin päässä soiminen johtuu. Pelottavaa ja vähän friikkiä.

Pete Parkkonen Rovaniemellä 12.6.

Eilen, ihan torstain ja kaverini vapaapäivän kunniaksi käytiin vähän paikallisessa tanssipaikassa reivaamassa. Nyt on niskat niin kipeänä että melkeen itkettää käännellä päätä.

Note to self: älä aukaise hiuksia humalassa, tyhjässä baarissa, koska se johtaa hillittömään pään vispaukseen.

 Oli seki kyllä ilta.. Otin mukaani parhaan tyttökaverini, ja yhden nuoremman pojan, jota yritän saada kaveriksi, koska pojat, varsinkin nuoret, on ihanan spontaaneja ja villejä ja energisiä ja mikään seura ei oo parempaa kesäyössä. Nämä kaksi ovat tunteneet jo ammoisista ajoista, koska pojan isosisko on ollut kaverini kaveri. Meneepä mutkikkaan kuuloiseksi.. Väittävät ettei niiden välillä muka ole kaveruutta kummempaa, mutta millaista kaveruutta on olla toinen toistensa kainalossa tanssipaarissa ja antaa kolmannen, minun, tanssia yksin ja anella mukaan?
 Jonkun pitäisi muistuttaa etten enää koskaan lähde niiden kahden kanssa kolmestaan mihinkään. Ainakin poika on niin pahasti ansassa, ja alan uskoa että tyttö pitää raukkaa vain varalla, unileluna ja hellyyden tuottajana. Paskamaisesti silti minulle tehty.

Tässä yksikseni avautuessa tulin miettineeksi, että mitä helvettiä minun pitäis alkaa tästä blogista kehittelemään? Tämä postaus on ollu täyttä ajatusten virtaa vailla päämäärää. Jaksaako joku lukea sellaista?
Äh.

Kuunnelkaa musiikkia ja jättäkää jälki että kävitte. Katotaan mitä seuraavaan postaukseen keksitään.

Since U Been Gone.

Hey Stoopid.