Rock bottom.

Kivipylly.
Eiku siis aallonpohja. Täällä ollaan taas. Mitä sinne pinnalle kuuluu? Entäs aallonharjalle? Hyvää vai? Kiva kuulla.
Täällä pohjalla happi tuntuu olevan vähissä. Keuhkoja repii. 

Siitä tietää että alkaa olla vakavassa tilassa kun kuuntelee nappikuulokkeista kovemmalla kuin tarpeen sellaisia humppapumppuja kuin Avenged Sevelfold ja Five Finger Death Punch. 

Nappaappa tämä nyt soimaan.


Eihän nuo pojat siis mitään hullua heviä soita, mutta siihen nähden että yleensä musiikkimakuni rajoittuu niihin bändeihin mitä radiossa toistetaan ja spotifyssä ladataan eniten (toplistat) niin ihan nokko. Ja siis, rakastan laulamista (ja musiikkia ylipäänsä) niin on hyvä jos sanoista saa edes suurinpiirtein selvää. 

Tuossa ylläolevassa biisissä lauletaan että "I'm not insane, I'm not insane". Minusta tuntuu että kohta tulen hulluksi. Niin sekaisin olen taas surusta, ahdistuksesta, jostain. Niin sekaisin kun en tiedä mitä teen tai mihin menen.

Sitten odotellaan että tuo ylempi biisi loppuu.. joko? Okei. Nappaa tästä seuraavaksi play.



Oho. Miksi se näyttää eriltä. No ihan sama. 
Noniiin. Tässä lauletaan että mie oon huonoa seuraa. (Bad company)
Kunpa olisin itekki jollekki bad company, siis siinä mielessä että mulla olis huonoja ideoita. Ja siis olenhan mie. Olen sitä porukkaa josta äiti varoittaa. Siis ei sitä joka käyttää huumeita ja potkii poliisiautoja, vaan sitä toista porukkaa. Josta koituu kaikenlaista pientä harmia. Ja sehän se kutkuttaakin.
Oikeastaan on ihan perkeleen kätevää valita taustamusiikkeja omiin teksteihin. Kunpa kirjoihinkin saisi. Ainiin, saahan niihin. Niitä sanotaan elokuviksi. Ei jää seliteltävää kun paljastaa heti kättelyssä mitä musiikkia kuuntelee samalla kun suoltaa internettiin roskaa. 

Kuuntele vielä tämä.






Ja vielä yksi juttu ennenkuin lopetan tämän turhan, ainoastaan itselleni lohdullisen ahdistuspostauksen. Alla on vielä yksi biisi. Volbeatin 16 Dollars. Kuuntelin tämän tuossa tunti sitten ensimmäisen kerran ja mieleen tuli vain yksi kysymys. MITÄ VITTUA. Hyvässä mielessä tietenkin. En ole IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN mieltänyt Volbeattia mitenkään, vähissäkään määrin, yhtään koskaan vähääkään... jopa hillbillymäiseksi. Mutta tämä kappale. Olen sanaton.




Saisinko linkittää tähän vaan kaikki uskomattoman hyvät kappaleet ja kaikki kuuntelis ne ja klikkailis hulluna nuita palikkalaatikoita.. Enkö? Okei, no kuunnelkaa vielä Volbeatin Say Your Number.

Time to depress..I mean sleep now.
Okay bye.