Terveisiä Lapin läänin Los Angelesista.

Terveisiä perseestä. 

Mie en saa unta. Ja se vaivaa aika paljon. Oon heränny tänään yheksän aikoihin, eli pari tuntia normaalia aikasemmin, tehny valtavasti ruumiillista työtä, käyny saunassa, juonu iltateetä (vihreää, ei sokeria) ja silti pyörin sängyssä. En oo juonu kofeiinia kello 17 jälkeen, en oo syöny sokeria tai hiilihydraatteja kello 19 jälkeen. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu. 

Mulla on kaks teksti-ideaa, joita oon tässä pyöritelly pari päivää. Toinen niistä on vähän suurempi ja "oikeampi" juttu kuin tämä, jonka aion tähän alle kirjoitella. Sitten kun on vatvottu tämä, kerrataan vähän kuulumisia. Hiarr we go. 

Mulla on yks kaveri, joka ei keskity. Ja joka tykkää lähettää paljon viestejä. Puhutaan hänestä vaikka nimellä....hmm. Tää onki yllättävän vaikeaa. Vaikka Kauko. 

Kauko on kova kaveeraamaan. Se haluaa olla kaikkien kaveri, eikä pelkästään kaveri vaan ystävä isolla yyllä, ässällä ja teellä. Kauko muistuttaa itsestään useilla viesteillä monissa eri viestimissä (perinteinen tekstari, whatsapp, facebook, uudelleen whatsapp, facebook..) ja soitoillaan, joita saattaa tulla päivästä riippuen 3-17. Kauko haluaa olla minun, ja eksäni (conversepoika) ja eksän uuden likkakaverin kaveri. Yhtäaikaa. Samoissa tilaisuuksissa. NOPE NOT GONNA HAPPEN. Kauko ei ymmärrä englantia, joten kauko ei ymmärrä edellistä lausetta. Pälli.

Kauko siis viestii paljon. Sisällöllä ei näytä olevan väliä. Tänään sain taas mahtavan esimerkin siitä kolmen naisen ryhmäkeskustelussa. Minä, Kauko ja kolmas kaveri. Kolmas kaveri sanoi "ok unille öitä", mie sanoin, että voisin itekki yrittää, ja Kauko viestitti "ok, Doris, kuka tulee?". Olin aika varma että se meni väärään keskusteluun, kunnes se tivasi meitä nimiltä, ollaanko tulossa. Mitä vittua.  Kun olin säännöllisessä ma-pe 7-15:30 työssä, kauko kysyi joka toinen päivä moneltako pääsen seuraavana päivänä ja olenko viikonloppuna töissä. Viimeisimmästä työstä jossa olin, uskon että kaukolla ei ole mitään havaintoa, mitä siellä tein. 
Niin, sisällöllä ei näytä olevan väliä. Saatikka kuuntelemisella. Maanantaina iltapäivällä kun näin kaukoa viimeksi, sanoin että olen koko tiistain ja keskiviikon kotona, tulen kaupunkiin seuraavan kerran TORSTAINA. Tänään se kysyi että missä olen. Vastasin että siellä missä olen sanonut olevani tänään. Kauko loukkaantui kun en kertonut.
Ongelma on siinä että kerroin jo. 

Vittu nyt.

Kauko on huono ystävä. Kaverina menettelee, mutta ystävänä todella huono. 

Sille ei voi kertoa mitään, koska se juoruaa kaiken. Olen niin huono ihminen itse, että olen testannut tämän. Sanonut muutamalle kaverilleni että sanovat minulle jos kuulevat keksityn tarinan X Kaukolta, jolle olen kertonut että se on äärimmäinen salaisuus, hyssyti hys. Ja ah kappas, sieltähän se on tullut ilmi. Noloa.

Kauko ei kuuntele, kuten jo aikasemmin kävi ilmi. Viimeisin työpaikkani oli vuokratyöpaikka, mutta vakinaistaminen työpaikan nimiin oli lähellä. Olin siis vuokratyöntekijänä Sol Henkilöstöpalvelut -konsernin kautta, ja kauko oli kai vakaasti sitä mieltä että olen siivooja. Ei lähellekkään, voin kertoa.

Kauko luulee olevansa kaikessa ammattilainen ja ihan vitun uniikki lumihiutale. Tiedättehän sen, kun joskus sitä valittaa ettei uni tule? Kaukolla on siihen ratkaisu. Kauko osaa ratkaista kaikkien muiden ongelmat paitsi omansa. Niin ja ps. kun mie ostin kitaran, kauko osti kitaran. Eikä osaa vielä tänäkään päivänä soittaa. Mie ostin ison järkkärikameran, kauko osti järkkärin. Enkä oo vielä kertaakaan sitä nähny, tai sillä otettuja kuvia nähny, tai mitään. Minut varmisti tästä se, kun ostin punaiset housut. Ja kauko osti myös. Get your own life. Bitch.

Miksi mie sitte oon kaukon kaveri? 

Koska en pääse siitä eroon. Lähinnä siksi. 

Surkeaa.

KUULUMISIA SITTE: 

Sooo.. 

Mun kaverilla on kohta synttärit. Vähän niinku conversepojallaki mutta vitut siitä.

Siis mun ultimatekamulla, jonka kanssa meillä on tämmösiä päiviä: 

nomnomnomnom.

Freakin awesome friendship. 

Niiin, että sillä on synttärit kohta, ja ähähhää arvatkaapa mitä. 

Mie annan sille synttärilahjaksi jonkin maallisen härpäkkeen lisäksi.......laulun.

LAULUN.

Fuck yea. Siis, soitan kyllä kitaraa, ja laulan, ja kirjotan jotain...runoja joskus. Ja blogia, mutta silti. Niin ja uudellensanoitin meidän abibiisin silloin aikoinaan. Ja nyt sanoitin sille oman laulun. Vanhoihin musiikkeihin, tai ei vanhoihin vaan jo olemassaolevaan biisiin, mutta siis kuitenkin. 

Ootko ite milloin viimeksi saanu laulun lahjaksi? Tai juuri sinulle kustomoidun runon? I thought so. 

Mitäs muuta.

Aah, aivan. Liityin pariin haasteeseen näin syyskuun kunniaksi. Tai paskat, liityin niihin siksi että sattui alkamaan kuukausi. Kyykkyskaba ja abchallenge. (Löytyy jos googlettaa squat challenge ja ab challenge). Kolmekytä päivää poka, ja aivan perkeleesti kyykkyjä. Näppärintä on että molemmissa on samoina päivinä lepopäivät nii ei tarvi muistaa erikseen. Perjantaina on bileet, notta milloin mie ehin kyykkäillä ja vatsalihastella minun päivän annokset? :D 

Mjoo. Miepä lopetan tässä. Kukkaan jaksa tätä lukea nii sama son heittää jo pois ja kokkeila sitä unta vielä. 

I failed at being interesting.

Tältä tuntuu välillä kun yrittää pitää sitä pointtia siinä blogitekstissä tallessa, jota EI ole suunnitellut ensin paperille kynällä järkevästi. Idiootti.

AIVAN PARASTA LOPPUVIIKKOA!!

Toivon aivan absoluuttisen vilpittömästi että saat tällaisen katseen nyt loppuviikolla, koska oot niin ihana cupcakeangelface. Joskus suomi ei yksin riitä.

FISTBUMB!!

peace out.