Älä lue tätä edemmäs jos sulla vituttaa ko ihmiset miettii muka-syvällisesti ja sanoo niistä vielä ääneen.
 |
| Parasta on että en ees tarvi mitään ylimäärästä ku oon jo valmiiksi niin omituinen. |
Yritin joskus selittää kavereilleni kuinka eritavoin maailman voi nähdä. Kuinka erilaisin silmin minä katselen sitä, verrattuna rakkaaseen ystävääni, jonka kanssa olemme kuin yö ja päivä. Kuinka eritavalla mielemme toimivat.
Sain pyynnön. "Selitä mitä sie näet sinun mielessä".
Mie olen visuaalinen ihminen. Kauniit asiat saa minut iloseksi, ja huomaan pienet yksityiskohdat. Nautin maisemista, ja niistä otetuista valokuvista. Saatan tuijottaa valokuvia pitkän aikaa, kun muut ovat siirtyneet jo eteenpäin. Koska kiinnitän huomiota pieniin asioihin, en julkaise esimerkiksi facebookissa kuvia, varsinkaan selfieitä, koska itsekriittisyys ja pienet virheet häiritsevät.
Näen kaiken mielessäni kuvina. Hyvä pasta maistuu auringonpaisteiselle kivikadulle. Kitaralla soitettu Imagine Dragonsin biisi tuo mieleen loppusyksyn illassa kiiltävän hiilloksen, ja oikea levytetty versio marraskuun ensilumen. Joskus seksi tuo mieleeni kuvan vihreästä kuusimetsästä kuumana kesäpäivänä, ja voin melkein haistaa, miltä auringon kuumentama multamaa tuoksuu. Joskus se taas on revontulien alla kulkeva porotokka.
Näistä on turhaa etsiä johdonmukaisuuksia. Imagine Dragonsien kyseisiä mielikuvia aiheuttavan biisin olen ensimmäistä kertaa kuullut keväällä, ja soittanut kitaralla kesällä. En ole koskaan syönyt pastaa ravintolan terassilla. Enkä välttämättä haluaisikaan.
Näen numerot ja musiikin väreinä ja kuvina.
Mutta vaikka mie selitän asian näin, vastaukseksi saan yleensä joko "hullu" tai "siistiä". Anna mie selitän sulle vähän tarkemmin.
Jouduin tänä keväänä valintatilanteeseen. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat vaihtoehdot olisivat vaikuttaneet elämääni. Tein mitä tein, tulevaisuuden kannalta valinta oli oleellinen ja merkittävä. Pätkätyöläisenä joudun miettimään paljon mitä teen, mihin menen töihin, ja mitä teen syksyllä. Mikä näyttää parhaalta ansioluettelossa, mikä takaa jatkuvampaa työtä.
 |
| Se tunne kun pitää tietää mitä haluaa olla isona. |
Vaihtoehdot olivat erinomaiset, ja molemmissa oli paljon hyviä puolia, ja muutamia huonoja. Ensimmäisen kerran, kun tajusin että minun on pian valittava mitä teen, mieleeni ilmestyi välittömästi kuva.
Seisoin pimeässä tilassa. Se ei ole huone, koska ympärillä ei ole ahdistavia ja rajoittavia seiniä. Olen vapaa, mutta on pimeää. Edessäni on kaksi ovea, joita en näe. Mistä tiesin että ovia oli kaksi? Molemmat ovet ovat raollaan, ja näen valokiilat. Valo olisi kimpoillut lattiasta, jos lattiaa olisi ollut. Tässä vaiheessa on tärkeää ymmärtää, että minulle kaikki havainnot jotka kirjoitan, ovat olleet tärkeitä. Ovat tärkeitä. Niillä on jotain väliä. Kuvassa minulla minulla ei ole kuuma, mutta tunnen selvästi että on lämmin. Kai se kuvaa valintatilanteen ahdistusta, mutta kuten sanoin, olin vapaa. Vaikka en näe ovia, tiedän tasantarkkaan kumpi ovi on vaihtoehto a ja kumpi b. Toisesta ovesta kajastava valokiila on hieman suurempi kuin toisesta. Se on vaihtoehto, jonka haluan valita. Jonka haluan saavuttaa. Toinen ovi, ja valo sen sisällä sen sijaan on kirkkaampi. Se on ovi joka minun kannattaisi valita.
Mielikuva oli selkeä ja näin sen heti. Niin minä toimin. Jokainen ääni piirtää mieleeni kuvan. Jokainen ajatus, jokainen tuoksu, jokainen maku. Joskus ne ovat muistoja. Tiedättehän, kun haistatte vastaleikatun ruohon muistatte sen kesän kun pelasitte pihan kakaroiden kanssa jalkapalloa ja menitte kotiin polvet vihreinä? Kun kuulette aura-auton muistatte kuinka pentuna oli mahtavaa tehdä "lumivuoriin" linnoituksia? Mutta loput ajasta, se on jotain muuta. Ainakin minulla.
 |
 |
Eipä hullumpia tälläkertaa.
Mahtavaa kesäkuuta, muistakaa pitää shortseja nyt on kesä.
Lunatic out.
