Platinaa. Ja giffejä.

Mulla on kaks valmista blogitekstiä kirjoitettuna käsin, ja alan väkertää jotain radomia tähän koska en oikeastaan jaksa keskittää ajatuksiani parannellakseni tekstejä. Tyhymä lapsi. Ja laiska.

Meikä on platinaa. Siis helevetti. Ennen ajattelin että oon melkonen kultakimpale. Sitte itsetunto laski johonki pronssiin ja hopeaan, ja lopulta kiviin. Sellaisiin harmaisiin, tavallisiin kiviin joita käytetään pihasepeliin. Mutta jumankauta. Nyt se on mulle valjennut. Mie oon platinaa. 

Okei. En ole virheetön. En ole niin laiha kuin pitäisi olla (onko joku omasta mielestään?), kerron todella härskejä vitsejä, nauran kovaan ääneen. Rakastan tehdä toimiston mihin tahansa, tällä hetkellä se on sängyssä. Olen levitellyt tähän työkkärin paperit, koulupaikan vastauspaperit, kameran piuhoineen, ulkoisen kovalevyn, kyniä, suuren luonnoslehtiöni.. Parasta. Lisäksi juttuni rönsyilevät. Olin tekemässä listaa siitä mitkä tekevät minusta epätäydellisen ja aloin kertoa toimistostani sängyssä. Soitan kitaraa ja laulan mielelläni. Ja se lasketaan huonoksi puoleksi siksi että koen että olen huono musiikissa.. :D Jään helposti koukkuun sarjoihin ja tykkään kuunnella musiikkia. Jos sydämeni revitään palasiksi yhtäkkiä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, menen lukkoon, eroan töistä, hajoan, ja pakenen kaikkea todellista elämää. 

Silti olen platinaa. 
Niin upea, että olen jotain kultaakin kalliimpaa. Tavoittelun arvoista. 
Kun joku uskaltaa tulla lähelle, niin että avaan kuvainnollisen suojaverhon jonka takana pidän hienoimpia ominaisuuksiani ja rakkaimpia ystäviäni, täytyy olla todellinen idiootti tai täysin sokea jos ei tahdo mukaan. 
Rakastan ehdoitta. Lähden kaikkeen mukaan täysillä. Elämäntehtäväni on paitsi hämmentää muita ihmisiä, myös saada läheisimmät onnellisiksi. Yritän kaikkeni jotta ihmiset olisivat onnellisia. Vilpittömästi. Ja epäitsekkäästi. En yritä tehdä ketään onnelliseksi siksi että se vaikuttaisi omaan elämääni. Teen sen täysin siksi että rakastan muita. 
Entinen poikaystäväni pääsi makeaan elämään, mutta niinkuin Eeva lankesi puutarhassa omenaan, joku myrkytti poikaystävänikin mielen. Muutaman kuukauden annoin hänen käyttää minua häpeämättä hyväksi, ja minä sinisilmäinen uskoin. Kun hän lopulta jätti minut, yhtäkkiä, ihmiset luulivat että minä jätin hänet. Oli kuulemma niin paskasti minua kohdellut.

Silti.
Olen platinaa. 

Jos ihminen rakastaa ehdoitta ja kohtelee muita ihmisiä kauniisti, hymyilee, jakaa onnensa ja muuta sellaista, se vaan on platinaa. 

Koska kukaan ei näköjään edes tiedä että internetissä sijaitsee tälläinenkin pimeä kolkka missä joku angstinen parikymppinen kertoo mitä miettii, ajattelin että kirjoitan mitä vittua vaan mieleen tulee. 



Kuunnelkaa tuota ja menkää nukkumaan. Hyvää yötä paskahousut. 

Qstock 2014

I had a freakin' two day ticket..!! YEEAAAHH!

Oli upeaa. 

Happoradio
Erin
Elastinen
Jenni Vartiainen
J. Karjalainen
VOLBEAT!!! 

Huutakaa RÄ HI NÄ !!

Vielä se tulee, mennäkseen jälleen, lähemmäs kuin aavistatkaan.

Tanskan diivoja sai vähän odotella. 

Me yövyttiin Nallikarissa oikein mukavassa mökissä, jossa oli pieni parvi ja oma suihku ja iiih. ^_^ Siellä oli oikein kivaa, älkää antako kenenkään dissata niitä. Oululaiset sanoo niitä nallikarin kauhukuutioiksi, mutta luulen että ne tarkottaa niitä palikkamökkejä, eikä nuita "oikeita" mökkejä. Se oli hyvä mökki. Eipähän tarvinu häslätä teltan kanssa. ;) Ja meillä oli mitä söpöimpiä naapureita: 

"FEED US"

Ja me käytiin meressä uimassa ku se oli siinä vieressä ja kaikkea ihanaa aah aah. :D 

Lauantaina oli sitten

Samuli Putro

Tuomas Kauhanen

Pariisin Kevät 

Haloo Helsinki! 

Redrama

The 69 Eyes

Cheek

APULANTA 

Olen toistanut tuhannesti nuo eleet.
Ja maanittelen onnetarta eikä mee, pois mun perkeleet.

Huuda, huuda vapaudesta!

Suljen silmät, kuvittelen et lennän. Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä.

Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi.
Apulanta heitti koko festien parhaan keikan.

Käteen jäi kolmas festariranneke Qstockista, ensimmäiset kaks on pysyny ranteessa koko ajan vuodesta 2012 lähtien. Suurin osa sanoo "ällöttävää", mie sanoisin "siistiä", mun ex sanoi "omistautumista. Tykkään siitä". Rannekerivistöstä tulee vielä kuvatodistetta tänne kunhan saan oman "oikean" kamerani taas käsiini, festeillä piti leikkiä pikkupokkarilla.

Oulusta jäi myös jäätävä rusketus. Tai olinhan mie jo valmiiksi ruskettunu, mutta bruna senku syvenee. Awesome. 

Selkä on ihan perkeleen kipeä, jalassa on tajuttoman kokonen rakko, ja festarileikokoelmani sai taas täydennystä.

Niin ja käytiin me Oulun suunnilla sukuloimassaki, semmosta pittää harrastaa varsinki kesällä.

Kerrassaan upea viikonloppu. 

Nonsense.

Tänään kirjoitellaan nonsenseä, tai ajatusten virtaa tai mitä tahansa. Kuvat eivät tule olemaan minun, saati GIF:it. Noniin. Nyt lähtee.

Mulla on mun yhden ystävän kanssa tällä hetkellä vähän tämmöistä. Tästä on tulossa oma postauksensa, kirjoitin sen viimeyönä. Yritän olla sille hyvä ystävä. Tänäänkin meidän oli tarkoitus nähdä kahdestaan. Sovittiin se, että puhutaan kaikenlaisista asioista mitä ei olla päästy käymään läpi kun on ollut muita siinä mukana aina. Pyöräilin täältä matkojen takaa kaupunkiin tapaamaan häntä. Yllättäen, se oliki kasannu koko jengin kokoon eikä edes joutanut tulla moikkaamaan minua ensin vaan patisteli kuppilaan odottamaan. Reaktioni alla. Jäin kumminkin. Pyöräilin 45 kilometriä bullshitin vuoksi. 

Huomenna festareille lähtö, jeee <3. Niinkin pieni tapahtuma kuin Qstock siis kyseessä. 30 000 ennakkoon myytyä lippua. Varmaan muutama tuhat tullu tänne Rovaniemen seuvuillekki. Jaksaisin uskoa. Koska poikakaverin kanssa tuli siis bänät, niin tänä kolmantena Qstock-vuotenani menen pikkusiskoni, äitini ja hänen pikkusiskonsa kanssa. Ollaan kaikki samanlaisia rämäpäitä, yhtä huonolla huumorintajulla varustettuja LEIDEJÄ niin reissusta on varmasti tulossa eeppinen. 

Mitäs muuta.

Miksihän se meni sitten tälläkin kertaa niin että kun yritin poistaa elämästäni ja ajattelumaailmastani kielteisyyttä, se vain lisääntyi. Se mun kaveri josta selitin on jotenki tosi pissed off, enkä tiiä taas miksi. Vittu mie vihaan naisia. 

Ainiin. Onko hulluutta jos on erilainen? 
Minua on viimeaikoina sanottu paljon hulluksi. Se ei ole oikein.. mairittelevaa. Hulluksi kutsuminen lähti varmaan jostain siitä kun sain Panic! At The Disco -kuumeen taas pitkästä aikaa. Kun teen jotain, teen sen täysillä. Rakastun sokeasti, en halua säätää, rakastun musiikkiin päätäpahkaa... Aloin muutama päivä sitten kuunnella vanhaa Panic! At The Discoa autossa, sattuman kaupalla. Tulin kotiin, kuuntelin spotifystä samaa orkesteria, katselin youtubesta heidän videoitaan, ja päässäni soi jatkuvasti "This is gospel, for the fallen ones...if you love me let me gooooooo..." . Suhtaudun asioihin intohimolla. Puhuin jotain tuosta ja muusta musiikista, ja kuulemma loin mielikuvan batmanin jokerista nauramassa hullua naurua. 

En oikein tiedä. Kukapa haluaisi olla hullu. En minä ainakaan. Kai. En edes ymmärrä että mistä se mielleyhtymä kaverilleni tuli. Siinä ei ole mitään järkeä.
Kuten ei kai sitten minussakaan. 
Ajattelin vain kertoa, tyhjälle yleisölleni että minua sanotaan hulluksi. Ehkä olen vinksahtanut eron jälkeen kun minut on jatkuvasti vain sivuutettu, laiminlyöty, lytätty. 

Noniin. Sitten muihin aiheisiin. 


Täällä blogissa toimintaa kuvaa parhaiten tämä: 

Minä, kun katson kävijätilastoja ja huomaan ettei kukaan ole vieläkään kommentoinut mitään.

Että heippa sitte. 

Alkais tässä vaikka masentumaan tai jotain. Huomenna Ouluun jee. 

Toinen viesti

Latasin kamerasta kuvat ulkoselle kovolle ja niitä tässä nyt selailen, nii laitetaanpa tännekki kuvatuksia esille.

Tämän kuvan ottamisen hetkellä taustalla autosta pauhasi tämä Panic! At The Discon upea kappale. Tuli hyvä mieli. 

Haven't you heard that I'm the new cancer, I've never looked better and you can't stand it.

Ehkä maailman upein hiekkalinna.

Riutunutta.

The raindrops.

Kukkakuva.

Pääkipua.

Minä olen hyvä ihminen. Okei, iltaisin valvon liian myöhään, ja aamulla nukun liian pitkään, mutta herään yleensä ennen kahtatoista. Kun olin töissä, tein töitä kunnolla. Nyt kun olen muuta kuin töissä, autan kotona vanhempiani. 

Tänään ohjelmassa oli pesuhuoneen katon remontointia. Tai remontointia, hioin sen käsin ensin lakasta, pesin sen puupesuaineella, pesin koko huoneen pölystä ja aloin maalata. Olen ollut apuna kasvimaalla. Olen rakentanut omin pikku kätösin äidilleni sellaisen yrttitelinejutun kun se halusi sen eikä ehtinyt itse tehdä. Olen jumalauta hyvä lapsi.

En ole huono ystävä. Autan heitä kun on vaikeaa, kun he kysyvät, minä vastaan parhaani mukaan. Ajelutan heitä autollani kauppaan, rannalle, kotiin, panolle, mitä vain, ilman pensarahoja. Lähden heidän kanssaan ostamaan pesukonetta tai mitä tahansa ja kysyn heidän puolestaan ne kysymykset joita he eivät tulisi ajatelleiksi. Olen se miehinen panos kun jotain pitää remontoida tai asentaa. Olen se ystävä joka kirjoittaa heille runoja synttärikortteihin ja se ystävä joka välien poikki laittamisesta huolimatta lähettää postissa lahjakortin ja itseväkerretyn onnittelukortin hääpäivänä. Olen se ystävä joka herättää aamulla kahden kahvin kanssa kotiovellasi. Olen jumalauta hyvä ystävä. 

Olen se bloggaaja, joka valitsee harkiten kuvansa. Olen se joka kirjoittaa tekstinsä ensin käsin suureen luonnoslehtiöön jota pidän päiväkirjanani samalla. Olen se joka suunnittelee ja miettii, kerää ideoita, kirjoittaa järkevistä jutuista.
Mutta saatana olen minä myös se bloggaaja joka hermostuu kun kukaan ei täällä käy. Ja ne jotka käyvät, eivät jätä mitään merkkiä muuta kuin sen mitä blogger meidän liikkeistämme stalkkaa. 
Vituttaa pitää blogia jota kukaan ei halua tunnustaa lukevansa. 

Viikonloppuna QStock! YEEAAAHHH! Tämä kuva on viimevuen kuustokista, oltiin siellä silliosen poikakamun (vihreät tennarit) kanssa. Sitten tuli ero, vaikka se lupasi että tulee kattomaan mun kaa Happoradiota no matter what. En usko että tulee.

Ruskettumishäiriö

Ahdistus.
On kesä. Jäätelön ja grilliruuan makuinen kesä. Hulmuavia helmoja sisältävä kesä. Ihana, suloinen, lämmin, aurinkoinen kesä. Ja auringosta onkin saatu nauttia.
En ole koskaan ollut sellainen auringonpalvoja. Minua ei ole erityisemmin haitannut vaaleaksi jäänyt päivetys viimekesinä, sillä se on yleensä merkki työssäkäyvästä ihmisestä tai ylioppilaskokeisiin valmistautuvasta lukijatyypistä. Tänä kesänä on erillaista. Minulla on aikaa olla päivällä ulkona. 

Kesä"yö" Rovaniemellä. Got to love this. 

Pohjustetaan tarinaa vielä sen verran, että olen pohjoisen metsien kasvatti, ja vieläpä tummatukkainen, enkä tosiaankaan mitenkään herkkä auringolle. En ole ikinä palanut auringossa. Siis I K I N Ä. Vähääkään. Olen myös tosi huono käyttämään aurinkorasvoja noin yleisesti, kun tuntuu että sitä pitää lisätä vain jos ottaa tosissaan aurinkoa, enkä ole mikään auringossa löhöilijäkään. :D 

Tänä kesänä kuitenkin olen muutamaan otteeseen viettänyt päivää pihalla, tarkoituksena itseni paahtamien kauniin ruskeaksi. Ja onnistuinkin siinä, päivetykseni on saanut jopa vuolaita kehuja. 

Aamulla viieltä. 

Liian pitkän (?) pohjustuksen jälkeen, tästä alkaa rusketushäiriöni tarina.

Kävipä viimeviikolla niin että rakkaalla äitimuorillani alkoi kesäloma. Äidin kesäloman alkaessa minun lomani päättyi ja alkoi orjaleiri. (äiti I love you). Ensimmäisenä orjaleirin askeleena oli mattojen peseminen, missä ei sinänsä ole mitään pahaa, äiti pumppasi minulle kaivosta vedetkin valmiiksi, mutta kun ne matot on jotain seitsemän kilometrin mittaisia itsetehtyjä puuvillamattoja vuodelta 1920 jotka painaa märkänä ihan perkeleesti. 

Päivästä oli tulossa kuuma joten nykäisin päälle randomhameen ja sellaisen perustopin, jossa on selässäkin vähän aukkoa, ettei tule liian lämmin. Tapojeni vastaisesti levitin aurinkorasvaa jokaiselle näkyvälle neliösentille iholleni. Ihan oikeasti levitin. Selkäänkin. Siihen aukon kohdalle. Arvioni osuivat myöhemmin päivällä oikeaan. Aurinko paahtoi armottomasti pilvettömältä taivaalta, ja tuulesta ei ollut siinä helteessä paljoa apua. Pidin taukoa, kävin sitomassa huivin pääkoppani suojaksi, join, lisäsin aurinkorasvaa (kerroin 50, pikkusiskoni on blondi joka syttyy suunnilleen tuleen kevätauringostakin) ja palasin pesemään vielä mattoja muutamaksi tunniksi. 

Kun urakka oli ohi, vaihdoin paidan löysään mutta peittävämpään t-paitaan, kävin pyöräilemäss ja painuin suihkuun. Suihkusta tullessani vaihdoin päälle jonkun olkaimettoman mekon, pyöräytin hiukseni pyyhkeen sisään ja menin jutustelemaan perheeni kanssa. Kun käänsin heille selän, kuului kauhistunut hengähdys kaikkien kolmen suusta. "Sulla on palanu selkä". Jaa. Aftersunit kehiin. 

It's 5 o'clock in the morning. Conversation was getting boring, I send my friends home and started photographing. I'm not a bad friend, I'm trying to get better at it. Being a better friend to me.

Että joo. Paloi sitten yläselkään sellainen lapaluusta lapaluuhun, joku 30 senttiä niskasta alaspäin, pyöreäreunainen jälki. Se ei ollut kipeä, pystyin nukkumaan helposti selälläni. Nyt kutittaa vähän. Mikä tässä on pahinta? Rusketushäiriö. Se on... jokseenkin... tumma. Paahtui aivan helvetikseen sitten tuo yläselkä. En pysty pitämään mitään olkaimetonta tai missä olisi erilainen tuo päänaukko kuin tuo rusketuksen muoto on. :D Se on niin friikin näköinen, kun en ole selästä muuten ruskettunut, niin paahtunut tumma alue vasten muuten vaaleaa... Aijumalauta. 

Tekis mieli mennä demittämään että millä voi vaalentaa rusketusta mutta ei sitä voi.. :D 

Meen nyt angstaamaan mun suurta ongelmaa ja kattomaan loput tosta jalkapallon loppuottelusta Saksa vastaan Argentiina. Oon NIIIIIN Argentiinan puolella. Saksalaisia ei kannusteta, saatanan lapin polttajat. 

Jättäkää merkkiä.
Peace out.

Kun vaan ei tiedä mistä kirjoittaa..

Oi. Kyllä ainakin te jotka omaa blogia päivitätte, tiedätte varmasti sen tunteen kun joskus ei vaan tiedä mistä kirjoittaa. Päässäni on pyörinyt niin monia aiheita, mutta yhtään en saa tekstiksi asti, kun on niin paljon muutakin puuhattavaa. Kun ei tarvi kotona puuhailla, haluaisin lähteä kaupunkiin, tai katsoa nettisarjoja tai lukea kirjaa, olla ajattelematta ja tekemättä kokoajan jotain. 

weheartit.

Haluaisin tehdä postauksen itsestäni. Kuka olen, mitä teen, missä olen. Nuo asiat ovat minullekin mysteerejä tällä hetkellä. Olen hukassa. 

Postauksia pitäisi valmistella ja suunnitella ja kirjoittaa huolellisesti, mutta tähän mennessä ne ovat olleet ajatusten virtaa jostain sen hetkisestä tilanteesta, ja myös sen näköisiä. 

Haluaisin tehdä myös avautumispostauksen. Erosin hiljattain, ja menetin lähes kaikki ystäväni. Minulle jäi kaksi, joiden kanssa on taas omat ongelmansa.

Tuntuu kuin olisin umpikujassa.

Postauksia pitäisi kirjoittaa itselle tärkeistä asioista, mutta mitä jos ne eivät kiinosta ketään? Let's face it, kuka tätä tekee pelkästään itselleen? 

weheartit.

Yleensä blogissani esiintyvät kuvat ovat minun ottamiani. Rakastan valokuvausta, siinä on vaikeaa epäonnistua pahasti. Tällä kertaa kaikki kuvat on haettu weheartit.com nimiseltä nettisivulta, sillä omat kuvani ovat ulkoisella kovalevyllä joka ei ole tässä saatavillani juuri nyt. Paitsi tuo viimeinen. 

Sähköt sain, sähkökitaraan. Sähköt sain en muuta tarvitsekkaan.

Muuta en tarvitsisi kuin sähköt sähkökitaraan. Mikä on parasta? Mulla on akustinen. Tämä postaus loppuu biisilistaan. Lista niistä ylihelpoista kappaleista joita opettelin tänään rämpyttämään. Lupaan ja vannon että jos saan edes jonkin merkinnän että joku on edes katsellut kuviani mistä tahansa postauksesta ja jättänyt siihen klikkauksen johonkin bokseista, seuraava postaus on järkevä. 

Ellie Goulding - Lights 

Ellie Goulding - Your Song


Frank Turner - Recovery 



The Wanted - Walks like Rihanna 


Kelly Clarkson - Since U Been Gone

Kun yrittää paimentaa ajatuksiaan kuin lampaita, harvemmin onnistuu.

Musta tuntuu että ei tästä oikeen tuu vittuakaan, mutta yritetään nyt vielä. Tuli oikeita asioitakin mieleen tänään kun vietin aikaa ystävieni kanssa rannalla. Paahdettiin itteämme kuin pahaisia grillikylkiä, ah tätä ihmisen typeryyttä. 

Mietitään sitä "meikä" -postausta sitte vaikka ens kerralla. Nyt puhutaan pojista ja tytöistä.

Kiviä.
Mitä?

Uskon vakaasti siihen, että pojilla ja miehilla on helpompi menestyä.

En epäile hetkeäkään, etteikö poikien olisi helpompi saada Youtubessa vlogikanavalleen enemmän tilauksia kuin tytöille. mmiisas, tilaajia 76 354. mentaalisavuke, tilaajia 110 348. En tarkoita tässä mitään että mmiisas olisi huonompi videoiden tekijä. Itseasiassa kyseessä on yllättävän hyviä videoita tekevä tyttö. Tässä on vain kyse siitä, että jostain syystä pojan tekemät videot ovat vetäneet enemmän katsojia ja niin kutsuttuja faneja.

Ehkä savukepojan fanien joukossa on tyttöjen lisäksi enemmän poikia kuin miisan. 

Hmm.

Lokakuun iltaa. Oulussa. Entisessä elämässä.

Nainen on tunnetusti naiselle susi. Julma eläin, joka tarvittaessa hyökkää säälimättömästi antamatta hiukkaakaan armoa. 
Nainen ärsyttää toista naista enemmän, kuin mies ärsyttää naista. Tai ehkä elän jossain omassa todellisuudessani, mutta tämä teksti tulee tosielämän havainnoista. Jokainen nainen on vihollinen kunnes toisin todistetaan. Milloin vituttaa teennäinen nauru rannalla, milloin liian lyhyet shortsit, liian avonainen toppi, rumat kengät, hiukset huonosti.... Lista on loputon. Jokainen nainen on vihollinen kunnes toisin todistetaan. Mutta.
Mies ei ole vihollinen. 
Miehelle voi nauraa hyväntahtoisesti. Mies ei ärsytä niin helposti. Mies ei ole ärsyttävä pissis, joka jauhaa tyhjänpäiväistä paskaa. 

Naista on helpompi kritisoida. Kai se johtuu siitä. 

Saan kritiikkiä jopa siitä kun kerron epäilykseni mikä jossain kapineessa saattaa olla vialla. "Älä päde siinä, nainen". Tätä nykyä entinen poikaystäväni sai joskus kuulla lauseen "control your woman!", huumorimielessä tietenkin, kun kommentoin hevosvoimien määrää jossain.. renkaiden päällä kulkevassa esineessä X. Toiset naiset sanoo "älä nolaa ittees, mennään sisälle keittään kahvia nii miehet saa värkätä".. 

Kyllä. Se on kritiikkiä jos sanotaan että älä nolaa itseäsi kun tiedät jotain mikä ei ole naisellista. 

Tässä siirryttiin vähän asiasta kurkkupurkkiin mutta sanoinhan että puhutaan pojista ja tytöistä. Ihan sama. Lähen nukkumaan, katotaan jos tässä sais aikaseksi jotaki järkevämpää ja suunnitellumpaa tekstiä joskus. 

Jos kävit ja jos rullasit tähän asti niin näppää rastia ruutuun tämän tekstin alle että oot käyny. Vaikka kohtaan "plääh", ei sen niin väliä. Johonkin. 


Ja sitte mee nukkuun. 

The roof is on fire

Burn motherfucker BURN!

Korvamatoja. Oon kuullu kyseisen biisin muutaman kerran, enkä todellakaan viimeaikoina, ja silti alitajuntani päätti laittaa sen repeatille päänsisäiseen soittolistaan..
Ihmisaivot, siinäpä vasta erikoinen viritelmä. Korvamadon virallinen kuvaus on tahdosta riippumatonta musiikin kuuntelua. Ilmiötä ei ole tutkittu juurikaan, ja on arvoitus mistä musiikin päässä soiminen johtuu. Pelottavaa ja vähän friikkiä.

Pete Parkkonen Rovaniemellä 12.6.

Eilen, ihan torstain ja kaverini vapaapäivän kunniaksi käytiin vähän paikallisessa tanssipaikassa reivaamassa. Nyt on niskat niin kipeänä että melkeen itkettää käännellä päätä.

Note to self: älä aukaise hiuksia humalassa, tyhjässä baarissa, koska se johtaa hillittömään pään vispaukseen.

 Oli seki kyllä ilta.. Otin mukaani parhaan tyttökaverini, ja yhden nuoremman pojan, jota yritän saada kaveriksi, koska pojat, varsinkin nuoret, on ihanan spontaaneja ja villejä ja energisiä ja mikään seura ei oo parempaa kesäyössä. Nämä kaksi ovat tunteneet jo ammoisista ajoista, koska pojan isosisko on ollut kaverini kaveri. Meneepä mutkikkaan kuuloiseksi.. Väittävät ettei niiden välillä muka ole kaveruutta kummempaa, mutta millaista kaveruutta on olla toinen toistensa kainalossa tanssipaarissa ja antaa kolmannen, minun, tanssia yksin ja anella mukaan?
 Jonkun pitäisi muistuttaa etten enää koskaan lähde niiden kahden kanssa kolmestaan mihinkään. Ainakin poika on niin pahasti ansassa, ja alan uskoa että tyttö pitää raukkaa vain varalla, unileluna ja hellyyden tuottajana. Paskamaisesti silti minulle tehty.

Tässä yksikseni avautuessa tulin miettineeksi, että mitä helvettiä minun pitäis alkaa tästä blogista kehittelemään? Tämä postaus on ollu täyttä ajatusten virtaa vailla päämäärää. Jaksaako joku lukea sellaista?
Äh.

Kuunnelkaa musiikkia ja jättäkää jälki että kävitte. Katotaan mitä seuraavaan postaukseen keksitään.

Since U Been Gone.

Hey Stoopid.

Täällä ollaan!

Uskomatonta.
Muutamia vuosia sitten kirjoittelin blogia jota kukaan ei tuntunut lukevan. Valtavirrasta poiketen se oli luotu vuodatus.netin blogipohjalle, joka saattaa selittää kuinka sitä ei kukaan löytänyt.. Kuvia ei voinut lisätä teknisten ongelmien vuoksi, ja pian siitä tuli vitutusblogi johon kirjottelin "oikeita" tekstejä. Näin jälkeenpäin, olen aika varma että jos joku on sen löytänyt, niin sieltä on haettu äikän tunneille valmis mielipidekirjoitus tai puhe tai jotain... :D 

Luoja tietää mitä tästä projektista vielä tulee, mutta ainakin kuvia tänne on tulossa, kun tätänykyä kuvailen järjestelmäkameralla elämää ympäriltäni. Ja varmaan jotain tekstin räpöstyksiä. Kuka tietää. Ei ainakaan lifestyleä (lähinnä koska en edes tiedä mitä se on..) eikä muotia (en tiedä siitäkään mitään. Hah hah haa). 

Jää toki linjoille roikkumaan jos juuri minut löysit. 

Luvassa on ainakin appelsiinin makuisia päiväunia.