Herkkis

WHAT UP Y'ALL!!

Welcome to my awesome blog!

Häh. Oon ihan sekasin vissiin. Ja musta on tullu kamala yöeläin, en oo menny muutamaan viikkoon varmaan kertaakaan nukkumaan ennen kahta. Ja se alkaa olla normaalin tuntusta, mutta haluaisin oikeasti nukahtaa ja herätä aikasemmin, koska nyt joudun piilottelemaan yökyöpeliyttäni koska se ei kuulemma ole normaalia. 

Ja on myös tosi vaikea kirjotella blogia, kun selkä on niin kipeä että istuminen ei oo hauskaa, mutta makuultaan ei voi koska kädet puutuu ja sattuu ja ääh puuh. 

Niin sitä asiaa.

Että otsikolla herkkis.

Taidan olla jotenki vähän yliherkkä äänille. Tai, siis, okei. Toi on hyvä lähtökohta. Mietippä sitä.

Siis äänet. En kestä kuorsausta, keinutuolin kriippiä narinaa, hampaiden narskuttelua (terveisiä conversepojalle), sitä ääntä kun haarukka osuu lautaseen sillälailla särähtävästi, sitä ääntä kun HAARUKKA (tai muu aterin, myös lasi) osuu HAMPAASEEN. Hyi.

En kestä sitä ääntä mikä kuuluu kun kuulokkeet (jotku parin kympin skullcandyt) on korvilla, kuuntelet hiljasella musiikkia lenkillä koska kuuntelet samalla tuleeko autoja, pitääkö ottaa koiran remmiä lyhyemmälle, ja ne kuulokkeiden johdot liikkuu. Ja siitä tulee ääni. Semmonen, kevyt, liikkeen ääni. Se on ihan kamalaa. Siinä on syy miksi juoksen kylätiet hullunlailla ku oon koiran kanssa lenkillä. Että voi taas kuunnella musiikkia kunnolla, peittää ne johtojen liikkumisen äänet ja olla pelkäämättä autoja.

Raapimisen ääni. Mulla on outo iho joka välillä kuivuu ihan sairaasti, ja oon maailman huonoin rasvaaja. Jos on huono rasvaamaan, raapii. Ja se ääni riipii minun sielua syvästi. Saati sitten, kun ihmisäänista puhutaan, niin nivelten narina. Siis naksuttelu on ihan fine, ällöä mutta fine, mutta se narina. Kylmät väreet tuli pelkästä ajatuksesta. JA kynsien ääni mitä tahansa vasten. Pitkät kynnet = no way jose.

Ja kyse ei nyt ole siitä että olisin joku valittaja. Tai vähän olen, mutta siis mie kiinnitän niihin ääniin enemmän huomiota. Kuuntelen paljon asioita joita moni muu ei kuuntele. 

Olen myös paljon herkempi äänille ku kaverini. Meillä astianpesukoneen tyhjennän vain minä, koska se kun lautaset kolahtaa huolimattomasti yhteen, tuottaa mulle oikeaa kipua. Se kuulostaa niin kovalta ja pahalta että se käy kipeää. 

Metsästys harrastuksena oli ensin aika vaikeaa. But you know. Kuulosuojaimet. Joissa on mikki joka ei ota tarpeeksi kovia ääniä, eli jotta kuulee koiran haukun mutta ei aseen laukeamista.

You know Tom, it's just one of those things honey.

Toisaalta taas saan musiikista enemmän irti. Rakastan musiikkia. Kuulen siinä erilaisia sävyjä ja taas, ääniä joihin muiden pitää keskittyä kuullakseen ne. Ehkä se onkin musiikin kohdalla keskittymistä ja muissa äänissä jotain... ylireagointia? :D

Osaan soittaa korvakuulolta lauluja, ja poimia biiseistä esimerkiksi kitaran, tai rummut tai huilun tai pianon tai jonkun äänet, ja jäljitellä niitä muutamilla instrumenteilla.

Kitaraa innostuin aikanaan soittamaan siten, että kuuntelin illalla (yöllä) yksin musiikkia, ja aloin keskittyä kitaran osuuksiin erilaisissa kappaleissa.

Joo. Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Tuli vain mieleen kun katoin tätä youtubesta ja koin vilunväristyksiä kun muija syöpii tuossa videolla..

JA VIELÄ semmonen juttu, että viimeyönä kun seikkailin youtubessa, löysin biisin joka kolahti ihan sairaan lujaa. Linkitin sen mun THE ystävälle joka sano myöhemmin että se purskahti itkuun ku kuuli tuon koska se toi sille mieleen sen ku soitin ja kerroin että arvaa mitä pariviikkoa sitten tapahtu (conversepoika ja mie erottiin) ja se koki kans että toi ois mulle se the biisi tähän eroon. Huhhhuh. 

Nyt ehkä vielä vähän IIsuperwomanII -videoita ja sitte vähänajan päästä unta. 

FISTBUMB!!

Juhlat.

Ylvis. Vielä yks syy miksi tykkään Norjasta niin paljon. Vuonoja, komeita ja varakkaita miehiä, ja Ylvis. Laatuviihdettä, I'm telling you. 

Mie tykkään juhlista. Juhlat on parasta mitä ihmisen elämässä tapahtuu. Siellä yhdistyy yleensä hyvä seura, hyvä musiikki, ruoka, ja juoma.
Enkä nyt tarkota pelkkiä baari-iltoja juhlina, vaan siis kaikkia juhlatilaisuuksia. 

weheartit.

Viimeksi tänään, sunnuntaina pääsin juhliin. Tai no, ei ne juhlat ollu oikeastaan, serkku täytti 15 vuotta, ja sen äiti vaan kutsu meidät syömään juustokakkua sen varjolla. Mie käytin tilaisuuden hyväksi juhlienrakastajana, ja puin päälle luottomekon ja uuden punaisen neuleen, piirsin rajaukset, levitin ripsiväriä, punasin huuleni... Ja mun pikkusisko lähti collegehousuissa.

Me ollaan siskoni kanssa tosi erilaiset, joo, ei siitä sen enempää, mutta vaikka kyseessä oli melko pienet ja perhepiirissä tapahtuvat kekkerit, ois kai sitä nyt jotain asiallista pukea yllensä..

Mutta siis niin juhlista. Olipa syy mikä tahansa, mie tahdon laittaa parhaani peliin että aiheuttaisin jotain tämän sorttisia reaktioita.

Sitäpaitsi arki on niin tylsää. 

Rakastan myös järjestää juhlia, koska silloin tiedän että ne ovat kunnon juhlat eikä mitkään kahvikekkerit. Määrittelen pukukoodin jotta ihmiset eivät tunne vaikeutta valita mitä laittaa päälle. Suunnittelen huolella kaiken tarjottavista jatkoihin saakka. Minun juhlissani kuulemma viihdytään, ja niitä odotetaan innolla. Syntymäpäiväni... ne ovat spektaakkeli. Ja tiedostin juuri että meikäläisen juhlat kuulostaa kontrolloiduilta ja aikataulutetuilta, mutta todellisuudessa ne on aika paljon tätä: 

Juhliminen on hauskaa. Oli kyseessä sitten pikkusynttärit, pukujuhlat, kreisibailut, kesäjuhlat, random laavunuotiohupailut.. Elämässä pitää olla strösseliä.

HEY! There's some hands in my sparkle!

Voin kertoa että  1# ku miettii vaan että "ihanaa juhlat, ihanaa juhlat" niin tekee mieli järjestää vähän maanantaijuhlat huomenna.... ja 2# kun googlaa että sparkle, ja lukee sitä sanaa kymmeniä kertoja, se alkaa kuulostaa aika.... no, epäsanalta.

Hupsista saatana. Tulipa semmonen postaus missä ei oo mitään järkeä. Taaskaan. Pointtina oli se että tykkään juhlista, ja mekoista ja huulipunasta, ja tennareista, ja kaikista niistä yhtäaikaa mieluiten. Ja kimaltelevista jutuista. 

                                                                 Huomenna on bileet.

Ensin pitää vaan hoitaa liittymäasiat kuntoon (MULLA ON UUS PUHELIN IIH ja se on violetti. <3) ja käydä vähän KELA:lla möykkäämässä että mita tama on. Älkää ikinä jääkö työttömiksi tai loukatko itseänne tai.. feilatko opintoviikkojen määrissä. Tai mitään jonka kanssa kelalla on jotain tekemistä. 

Hei Snoop! Laittaisko huomenna vähän huulipunaa että voi herättää paheksuntaa sen aiheuttamalla itseluottamuksella? 

Hell to the yahs sanois snooppiki.

Muistakaa bilettää myös arkena vaikka pelkästään oman murun kaa, juokaa skumppaa ja naurakaa paljon. Ja laittakaa sitä huulipunaa mitä aina arastelette. Se näyttää mahtavalta. 

Over and Out!

FISTBUMB!

Raskasta

Raskasta olla. Mitä tässä on menny, kymmenen päivää etten oo huuellu täällä? Ollu semmonen epätoivo että ei tässä oo mitään järkeä, koko elämässä. Saanko kuolla pois. Sitte kuuntelin muutaman uuden biisin, ja taas lähettiin nousuun. Ilman viinaa. Rocketi roll.




Haloo Helsinki!:ltä uutta hyvää musiikkia. Tykkäsin niiden alun musiikista, sitte tuli Vapaus käteen jää ja Carpe Diem enkä halunnu kuulla niitä ikinä... Ja sitten beibi. Taas mennää.

Mistä tänään piti kertoa. 
Ainiin.
On kovasti raskasta olla nainen.

Kaikenlaista ittesä fiksaamista.

                                    Kulmakarvoja pitää nyppiä monta kertaa viikossa.

"Nope, not me."
STOP LYING. 

Säärten sheivaaminen muutaman kerran viikossa on työlästä, ja kun ostaa epilaattorin ja aloittaa epiloinnin:

Myös se kun iho yrittää "sopeutua" karvojen juurineen repimiseen, ja sääret alkaa punoittaa ympäriinsä. Kaunista.

                                          Joskus vessassa naisenkin jälkeen haisee paska.

  

                                 Oon oikeasti aika surullinen etten voi naurattaa miehiä näin: 

Koska kyllä ainaki joihinki naisiin (minuun) tämä toimis. <3 Uh.

JA NAISET EI YMMÄRRÄ FISTBUMBBIA. Ja jos yrittää fistbumbata jotain miestä, se luulee        heti että on friendzonattu. Mulla on selvästi ongelma, ja sen nimi on englanninkielisten  käsitteiden suomentaminen. Anteeks. Mutta niin. Please. Tätä: 

Boom.

Punahiuksisten (minun. Perkele ko siihen väriin kerran erehyin) pitää käyttää aikaa ja vaivaa siihen että hiukset on punaset. Ja joka kerta ku käy suihkussa, laitta näyttää teurastuksen        jäljiltä.

Bitch please, ei sunkaan hiuksiin noi raidat oo itestään ilmestyny.

On vaikia olla nainen ja tietää jotain jostain. Jos yritän esittää näkemykseni että kannen            tiivisteet saatta olla taas paskana niin: 

Pliis. Vaikka vietänki enemmän aikaa mekossa ku autotallissa, jotain osaamista mullaki on. 

          Totta tosiaan. Jos pidät mekkoa, ja näytät suloiselta, kukaan ei ota sinua tosissaan. 

Don't you dare to make that mistake.

Kaikki lähti siis siitä että nypin lauantaina kulmat kuntoon, ja nyt ne taas elää omaa elämäänsä. Mutta muuten naisena (tyttönä?) on kyllä ihan kivaa. Tässä on linkki joka kannustaa tekemään kaiken "like a girl" ja ylpeästi. Eikä tuo ole mainos, tuli vain ihan tässä mieleen. Hehe.

Tässä vielä se toinen biisi joka nosti mua masennuksesta yhtä paljon kuin tuo kotimainen uutuus. Toi alempi on ihana. Kuulin sen ekan kerran maanantaina radiosta ja jäin koukkuun tuohon basoon ja biittiin. Näin muutaman kuuntelukerran jälkeen tuosta on tulossa mun "rumapäivien" tsemppausbiisi.  "I know you think you're fat, but I'm here to tell you every inch of you is perfect from the bottom to the top."

FISTBUMBATKAA ku näätte jonku toisen tytön. I WANNA MAKE THAT SHIT HAPPEN.

Paniikkia yökerhossa. Ja bloggerin kuvien kanssa.

Kliketi klik. Ja sitte kuvia. 

We're far too young to die.

You never could control me.

Ai jumalauta mitä taistelua tämän bloggerin ja kuvien kanssa välillä.. Ehin kuunnella noin puoli levyä musiikkia siinä vaiheessa ko saan kolmannen kuvan oikealle kohalle.. Eikä tässä vaiheessa oikeen voi vielä vaihtaa biisiäkään.. Perkele.

I don't want to hear you got a boyfriend, sometimes you're better off alone.

Love is not a choice.

Joskus pitää kastella housut polvista että löytää jotain kaunista.

Nyt vittuperkele tämän bloggerin kuvien lisäyksen kanssa. Tähän postaukseen meni saatana tunti.

I JUST WANT TO

Cross my heart and hope to die
Burn my lungs and curse my eyes
It's better to burn than to fade away
It's better to leave than to be replaced

Rock bottom.

Kivipylly.
Eiku siis aallonpohja. Täällä ollaan taas. Mitä sinne pinnalle kuuluu? Entäs aallonharjalle? Hyvää vai? Kiva kuulla.
Täällä pohjalla happi tuntuu olevan vähissä. Keuhkoja repii. 

Siitä tietää että alkaa olla vakavassa tilassa kun kuuntelee nappikuulokkeista kovemmalla kuin tarpeen sellaisia humppapumppuja kuin Avenged Sevelfold ja Five Finger Death Punch. 

Nappaappa tämä nyt soimaan.


Eihän nuo pojat siis mitään hullua heviä soita, mutta siihen nähden että yleensä musiikkimakuni rajoittuu niihin bändeihin mitä radiossa toistetaan ja spotifyssä ladataan eniten (toplistat) niin ihan nokko. Ja siis, rakastan laulamista (ja musiikkia ylipäänsä) niin on hyvä jos sanoista saa edes suurinpiirtein selvää. 

Tuossa ylläolevassa biisissä lauletaan että "I'm not insane, I'm not insane". Minusta tuntuu että kohta tulen hulluksi. Niin sekaisin olen taas surusta, ahdistuksesta, jostain. Niin sekaisin kun en tiedä mitä teen tai mihin menen.

Sitten odotellaan että tuo ylempi biisi loppuu.. joko? Okei. Nappaa tästä seuraavaksi play.



Oho. Miksi se näyttää eriltä. No ihan sama. 
Noniiin. Tässä lauletaan että mie oon huonoa seuraa. (Bad company)
Kunpa olisin itekki jollekki bad company, siis siinä mielessä että mulla olis huonoja ideoita. Ja siis olenhan mie. Olen sitä porukkaa josta äiti varoittaa. Siis ei sitä joka käyttää huumeita ja potkii poliisiautoja, vaan sitä toista porukkaa. Josta koituu kaikenlaista pientä harmia. Ja sehän se kutkuttaakin.
Oikeastaan on ihan perkeleen kätevää valita taustamusiikkeja omiin teksteihin. Kunpa kirjoihinkin saisi. Ainiin, saahan niihin. Niitä sanotaan elokuviksi. Ei jää seliteltävää kun paljastaa heti kättelyssä mitä musiikkia kuuntelee samalla kun suoltaa internettiin roskaa. 

Kuuntele vielä tämä.






Ja vielä yksi juttu ennenkuin lopetan tämän turhan, ainoastaan itselleni lohdullisen ahdistuspostauksen. Alla on vielä yksi biisi. Volbeatin 16 Dollars. Kuuntelin tämän tuossa tunti sitten ensimmäisen kerran ja mieleen tuli vain yksi kysymys. MITÄ VITTUA. Hyvässä mielessä tietenkin. En ole IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN mieltänyt Volbeattia mitenkään, vähissäkään määrin, yhtään koskaan vähääkään... jopa hillbillymäiseksi. Mutta tämä kappale. Olen sanaton.




Saisinko linkittää tähän vaan kaikki uskomattoman hyvät kappaleet ja kaikki kuuntelis ne ja klikkailis hulluna nuita palikkalaatikoita.. Enkö? Okei, no kuunnelkaa vielä Volbeatin Say Your Number.

Time to depress..I mean sleep now.
Okay bye.

Kultapieni haluun tanssii sut tainnoksiin.

Olin tulossa kirjoittamaan siitä kuinka outoa on että mielialat kulkevat kuin aallot, ensin ollaan siellä pohjalla, ja nyt kuullessani musiikkia laulan huolettomasti mukana että "aina kun mä nään sut meen wouwouwou..".. On se sitten omituista. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi mielialani. Sitten otin lasin maitoa, luonnoslehtiöni ja menin ulos terassille miettimään että kuinka pukisin tunteet sanoiksi jälleen. Istuin alas, kuuntelin västäräkkejä, nauroin itselleni ja päätin että tänään puhutaan YouTubesta. 

. 

Sivuhuomautus: nyt kun kirjoitan tätä tekstiä puhtaaksi, taustalla pyörii jokailtainen Sinkkuelämää Liviltä, ja never forget Carrien sanomalehtimekkoa. 

Uuh. <3


Ja pistaasipähkinöitä. 
Onko parempaa blogin kirjoittamistunnelmaa kuin Carrien ääni taustalla ja pistaaripähkinöitä? Ei. Ei ole.



Okei. YouTube.
Youtube on ihana. Hauskoja videoita, turhia videoita, järkeviä videoita, drinkkivideoita. Videoita joissa on faktoja, kissoja, ohjeita, salaliittoteorioita, musiikkia, haastatteluja.. Kymmenien miljoonien katselukertojen videoita, ja kymmenien katselukertojen videoita. Hyvin, ja huonosti tehtyjä. En subscribaa läheskään kaikkia näistä, tykkään vain käydä välillä vilkuilemassa heidän videoitaan.

Vlogit

Inhoan sanaa vlogi, ja kaikkia sen muotoja. Hyi. Tuijottelin hetken omaa listaani ihmisis käyttäjistä joita stalkkaan Youtubessa, ja piti miettiä että mikä edes lasketaan vlogiksi. Päätin sitten tehdä mielivaltaisen jaon päin persettä, mutta mitäpä tuosta. 

eeddspeaks
mmiisas
Tume
mentaalisavuke


Mhehhehee, tälle mie oon joinaki yön pimeinä tunteina nauranu aika paljon. 


Kaikki muut
Eli pelivideot, huumori, sketsit....


Semmosta luokittelua. Hyvä meikä. Lisää linkkejä: 

BuzzFeedBlue
Noniin, Kerrataanpas yksi asia. Olen loputtoman kiinnostunut lähes kaikesta. 
Julien Solomita
Bottle Boys
Mr. Arturo Trejo
Oikeataan tämä on kai vlogi. Nooo ihan sama.
Lakko
Siis. Liiallista repeilyä etenkin GTA V -pelivideoille. Pelaan itekki tuota samaista roskapeliä. On se vaan niin hauskaa. 
TipsyBartender
Paint
Oon ihan rakastunu videoiden lopussa olevaan "tunnusmusiikkiin". Jos osaisin, laittaisin sen soittoääneksi. Tuossa alla on pojan suosioon nostanut video, after ever after. 32 miljoonaa katselukertaa. Respect bro.
Krouppi
Entinen KKK-Group. Silloin kun MINÄ olin nuori, nää jäbät huumorivideoineen oli aika kovassa suosiossa meidän kaveripiirissä. Pimeä metsä - never forget.
Justimusfilms
Santeri ja Taikamies <3. 
"katoin jo ennenku ne oli kuuluisia nilliti nilliti" ja muuta saissea. Ps. fanityttö93 täällä, mulla on niiden levy, Wunderboy, ja koska tilasin ennakkoon niin myös wunderbaumi. Iiih. <3
MaxNoSleeves
Ensin seurasin tätä koska Jenna Marbels. Sitten myöhemmin ihan siksi vaan että kyseessä on ihan saakelin hauska jätkä.
Jenna Marbles
Upea upea upea. Muija jää varmasti internetin historiaan. 

ja uusin tuttavuuteni 

IISuperwomanII
Hupaisa nainen, todella hauska. Siis... tälle ei oo ees sanoja. Tsekatkaa.


So.

                                                  It would seem I have no life.

Ei vaa. Elän unelmissa että jonaki päivänä mullaki on rohkeutta alottaa oma Youtube-staran ura. Tai olla muuten vaan joku merkittävä.

Loppuun vielä pari biisiä, ja sitte nukkumayrityksiä vaikka täällä on ihan hemmetin kuuma ja yritykseksi luultavasti jääkin. 

Oh DAMN it's hot.

Kasmir - Wow wow wow

Nyt mun pyörä on pyörätaivaas.... 

ja

Reino & The Rhinos - Kuulut unelmiin

Maailman ihanin laulu.

Lost.

Ensinnäkin. Hei sinä yksinäinen lukija siellä. Tervetuloa. Nyt en voi enää sanoa että senkin paskahousut ettei siellä tule paha mieli. 

Wait. Does she like..know me in real life? 

Toisekseen. 

Mikä minua vaivaa. Nyt kun kesä on melkein ohi (huom. Melkein. Elokuu on vielä kesää), pitäis alkaa tehdä jotain valintoja. Hakea töitä. Päättää millä paikkakunnalla haluan olla. Päättää mitä sitä haluaa olla. Mutta mitä jos ei uskalla. Ei helvetti. Mitä mun pitäis muka tällä elämällä nyt tehdä? Olin tyhmä ja rakastunut aikaisemmin keväällä, ja panin kaikki kindermunat samaan munakennoon. Ja sydämeni myös, sinne pääsiäismunien joukkoon. Sitten conversepoika nauroi kun olin idiootti ja hyppäsi sen täyden munakennon päälle. Sinne meni kaikki. Tyhmä minä. Puoli elämää oli suunniteltuna toisella paikkakunnalla. Ja nyt olen sitten paljon pohjoisemmassa miettimässä että mitä tapahtui.

Miksi olin niin tyhmä ja sokea?

Joo. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Onneksi osasin säästää edes vähän vaikka conversepoika (joo. Se saa nyt olla se nimi jolla viitataan mun nykyseen eksään. Hyvä nimi) olikin aika hyvä mun rahojen käyttämisessä. Kirjoitettuani tuon lauseen mulla pääsi naurahdus ääneen. Ei tarvi nyt ihan henkihieverissä ootella Kelalta päätöstä. Ainoa päätös mitä ootan on omani. Kun ei edes tiedä haluaako opiskella, ja jos haluaa niin mitä? Toisaalta raha on kivaa ja sitä saa vaan töistä. 

Äiti se välillä kyselee mitä haluan tehdä kun syksy alkaa. Yleensä vastaus näyttää vähän tältä: 

Oikeasti olis upeaa lähteä vaikka ulkomaille töihin. Norjan pohjoisosiin, sanoin äidille. "Älä ole hullu, mene johonki etelään lämpimään niin voin tulla sitte käymään!" oli vastaus. Jaa. 

Toisaalta rakastan opiskella. Olen niin utelias ihminen että palan halusta tietää kaikkea uutta. Joskus yöni kuluvat siinä kun etsin netistä tietoa naismerirosvoista, ja pyöräilen kaupunkiin odottamaan että kirjasto aukeaa. Ostin kitaran koska halusin tietää miten sitä soitetaan ja tätä nykyä se onnistuu jo melkeinpä suvereenisti. Muistiinpanojen kirjoittaminen on ihanaa.

Mikä koulutusala sitten kiinnostaisi? 

Ystäväni täytyy olla oikeassa. Olen hullu. 

Menin varmaan rikki kun minut jätettiin, ajettiin pois kodista jonka meille rakensin ja jätin työni jossa viihdyin ja tulin kotiin. En osannut muutakaan. Nyt minun mieleni on rikki enkä osaa korjata sitä. En tiedä mitä siellä pääkopassa touhutaan mutta ei ainakaan päätöksiä. 

Selvä. Kello on taas kymmentä vaille kolme aamuyöllä, teksti on suodattamatonta ja harkitsematonta. En muista mihin laitoin ulkoisen kovalevyn jolla olisi kauniita kuvia joita jakaa tänne jotta joku voi ryöstää ne. Aurinko alkaa nousta. Aamulla pitäisi nousta maalaamaan. Uuh. Töitä joista ei makseta palkkaa. My favourite. 

Okei. Sinulle, joka klikkasit että alat lukijaksi, on seuraava giffi. Mulla on joskus myös laadukkaita juttuja, ja oikeasti kirjoittelen niitä välillä etukäteen. :D 

Jää miun luo.

Ja ei siinä muuta sitten. Leuka rintaan, ja kuunnelkaa musiikkia. 

Ja hei, 

..senkin paskahousut.

This is the beat of my heart.