Appelsiinin makuisia päiväunia: Lost.

Ensinnäkin. Hei sinä yksinäinen lukija siellä. Tervetuloa. Nyt en voi enää sanoa että senkin paskahousut ettei siellä tule paha mieli.

Wait. Does she like..know me in real life?

Toisekseen.

Mikä minua vaivaa. Nyt kun kesä on melkein ohi (huom. Melkein. Elokuu on vielä kesää), pitäis alkaa tehdä jotain valintoja. Hakea töitä. Päättää millä paikkakunnalla haluan olla. Päättää mitä sitä haluaa olla. Mutta mitä jos ei uskalla. Ei helvetti. Mitä mun pitäis muka tällä elämällä nyt tehdä? Olin tyhmä ja rakastunut aikaisemmin keväällä, ja panin kaikki kindermunat samaan munakennoon. Ja sydämeni myös, sinne pääsiäismunien joukkoon. Sitten conversepoika nauroi kun olin idiootti ja hyppäsi sen täyden munakennon päälle. Sinne meni kaikki. Tyhmä minä. Puoli elämää oli suunniteltuna toisella paikkakunnalla. Ja nyt olen sitten paljon pohjoisemmassa miettimässä että mitä tapahtui.

Miksi olin niin tyhmä ja sokea?

Joo. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Onneksi osasin säästää edes vähän vaikka conversepoika (joo. Se saa nyt olla se nimi jolla viitataan mun nykyseen eksään. Hyvä nimi) olikin aika hyvä mun rahojen käyttämisessä. Kirjoitettuani tuon lauseen mulla pääsi naurahdus ääneen. Ei tarvi nyt ihan henkihieverissä ootella Kelalta päätöstä. Ainoa päätös mitä ootan on omani. Kun ei edes tiedä haluaako opiskella, ja jos haluaa niin mitä? Toisaalta raha on kivaa ja sitä saa vaan töistä.

Äiti se välillä kyselee mitä haluan tehdä kun syksy alkaa. Yleensä vastaus näyttää vähän tältä:

Oikeasti olis upeaa lähteä vaikka ulkomaille töihin. Norjan pohjoisosiin, sanoin äidille. "Älä ole hullu, mene johonki etelään lämpimään niin voin tulla sitte käymään!" oli vastaus. Jaa.

Toisaalta rakastan opiskella. Olen niin utelias ihminen että palan halusta tietää kaikkea uutta. Joskus yöni kuluvat siinä kun etsin netistä tietoa naismerirosvoista, ja pyöräilen kaupunkiin odottamaan että kirjasto aukeaa. Ostin kitaran koska halusin tietää miten sitä soitetaan ja tätä nykyä se onnistuu jo melkeinpä suvereenisti. Muistiinpanojen kirjoittaminen on ihanaa.

Mikä koulutusala sitten kiinnostaisi?

Ystäväni täytyy olla oikeassa. Olen hullu.

Menin varmaan rikki kun minut jätettiin, ajettiin pois kodista jonka meille rakensin ja jätin työni jossa viihdyin ja tulin kotiin. En osannut muutakaan. Nyt minun mieleni on rikki enkä osaa korjata sitä. En tiedä mitä siellä pääkopassa touhutaan mutta ei ainakaan päätöksiä.

Selvä. Kello on taas kymmentä vaille kolme aamuyöllä, teksti on suodattamatonta ja harkitsematonta. En muista mihin laitoin ulkoisen kovalevyn jolla olisi kauniita kuvia joita jakaa tänne jotta joku voi ryöstää ne. Aurinko alkaa nousta. Aamulla pitäisi nousta maalaamaan. Uuh. Töitä joista ei makseta palkkaa. My favourite.

Okei. Sinulle, joka klikkasit että alat lukijaksi, on seuraava giffi. Mulla on joskus myös laadukkaita juttuja, ja oikeasti kirjoittelen niitä välillä etukäteen. :D