Mie oon niinku se yks huono ystävä, joka soittaa vaan sillon ku sillä menee huonosti.
Tai ei mulla huonosti mee. Halusin tulla vaan kertomaan asioita.
Kuunnellaan tästä samalla:
Miten menee? Kiva, niin mullaki. Kai.
Mun inspiraatio on kadoksissa. En jaksa tehdä mitään.
En jaksa nostaa kameraa ja mennä ulos. En jaksa siivota, en jaksa kirjoittaa. En jaksa kiinnittää huomiota ja mielenkiintoa opiskeluun. En jaksa katsoa sarjoja koska mielenkiintoni ei riitä. En jaksa soitella ystävilleni jotka asuvat kaukana. En jaksa kuunnella samoja valituksia, en jaksa puhua paskaa, en jaksa juoruilla.
En jaksa treenata.
En jaksa lähteä lenkille, en jaksa mennä nostamaan rautaa.
En tiedä mitä tapahtuu.
 |
En muista miten treenataan kovaa. En muista mitä on juosta niin pitkälle että alkaa naurattaa jos ei jaksakkaan juosta takaisin. En muista kuinka hyvältä tuntuu ottaa niin kauniita valokuvia että niitä eksyy tuijottamaan pitkiksi ajoiksi. En muista sitä pientä syyllistä riemua joka jää kun katsoo yhteen asti yöllä sarjaa netistä. En muista miltä tuntuu panostaa täysillä koulunkäyntiin. En muista miten keskitytään opiskeluun.
 |
Haluan juosta taas kovaa. Haluan mennä ulos tunneiksi kameran kanssa etsimään niitä pieniä asioita jotka ovat niin kauniita mutta jäävät jokapäiväisen elämän jalkoihin ja kuvata ne. Haluan ylittää itseni. Haluan lisätä tankoon painoja ja kiroilla kun en pääse viimeistä kyykkyä enää ylös, koska treenaan täysillä. Haluan onnistua. Haluan olla hyvä. Haluan elää taas sitä elämää, kun ei stressaa tekeekö oikeita valintoja.
 |
Eikä asioita auta ainoastaan haluta.
Tiedän.
Niille pitää tehdä jotain.
Joskus sitä havahtuu (taas. noloa.), ja huomaa seisovansa hartiat kasassa pyytäen anteeksi olemustaan. Silloin pitää suorittaa niin kutsuttu ryhtiliike.
On pakko nostaa itsensä ylös. Ei sitä tee enää kukaan muukaan.
 |
Ja lopuksi vielä,
 |
| hoho, perse. |
