Älä mene.

Hei blogger, miten menee. Mhm, aha, kivakiva. 

Mie lähen huomenna reissuun. Ihan lyhyelle lapin matkalle vain. Yhdeksi yöksi, en tiedä vielä missä sen nukun, tiedän paikkakunnan mutta en osoitetta. Ehkä en nuku. Ehkä valvon ja kuuntelen pimeää. Ehkä nukun makuupussissa autossa. Ehkä menen hotelliin. Ehkä löydän jonkun tutun joka minut majoittaa. Ja lähden ennen aamua. 
Kirjoitin siitä (reissusta, en majotuksesta) facebookkiinkin. Sanoin että huudelkaa jos haluatte kertoa vinkkejä mitä kannattaa nähdä. Ja missä tankata.

Olen kertonut tästä reissusta nyt viikon ajan milloin kenellekkin. Lähiesimiehelle, miksen pääse töihin. Perheelle, että tietävät miksen ole kotona. Kavereille, koska, no, miksipä ei. Niille jotka ovat olleet kiinnostuneita loppuviikon suunnitelmistani. 
Joka kerta ensimmäinen kysymys on ollut ai mihin, johon on helppo vastata. Toinen kysymys on yleensä kenen kanssa, josta pääsemme illan aiheeseen. 
En kenenkään, yksin ajattelin mennä, autoni kanssa.
- Mutta...miksi? 
Miksipä ei? 
- Ethän sie nyt yksin voi lähteä!
Miten niin en voi? Helposti voin, katso vaikka. 
Ja tähän vastaukset ovat varioivia. 



Mutta mitä jos jotaki sattuu??!!

Ollaankos sitä aikuisesta ihmisestä huolissaan? Oh you. :) Söpöä, mutta et oo mun äiti, isä tai poikaystävä. 

En ole siellä yksin. Ne on yleisiä maanteitä mitä ajan. Ne on lyhyitä päivävaellusreittejä mitä kuljen. Soitan poliisit. Hätäkeskukseen. Äidillle. Sulle. Teen jotain, jos jotain sattuu. Yleisimmät on siis olleet "mitä jos sun nilkka nyrjähtää" ja "mitä jos ajat porokolarin". No sitten nyrjähtää ja sitten ajan. 

Ethän sie hyvä jumala YKSIN siellä pärjää!

Miksen pärjäis. Olen ollu vaeltamassa. Olen aikunen ihminen, ja kohteet on SUOMESSA missä puhutaan SUOMEA. Mulla on pankkitilillä rahaa, autossa uudet renkaat ja ruokaa saa kaupasta. En ole lähössä erämaahan. Olen lähössä Luostolle ja Leville. Yheksi yöksi.

Nii siet pärjää yksin ko.. siet ossaa tehä tulia.

Öö. Niin että... mitä että ? Miten niin en osaa. Onko me tavattu joskus? Osaan. Jos on tarve, osaan tehdä tulet. Kyllä, pukeudun usein mekkoihin, tyllihameisiin, tiukkoihin farkkuihin, korkokenkiin ja kannan käsilaukkua mutta osaan mie saatana tulet tehdä. Mie osaan tehä paljon muutaki. Perkele.

Ja en mie yhtäaikaa käytä tyllihametta ja farkkuja. Siinäpä idea. :D

Et sie uskalla lähteä yksin.

Mene helvettiin minun elämästä. 

Paras juttu millä minun lähtöä yritettiin estää oli yksinkertainen kaksisanainen lause. Se karkasi selvästi, sitä ei oltu suunniteltu, sitä ei pitänyt lipsauttaa. Kerroin suunnitelmastani. Sanoin että lähden, ja tulen koska tulen. Sen ei pitäisi kiinnostaa, ei se ole minun poikaystävä, ei edes ystävä. Satunnainen tuttava jonka näkee silloin tällöin alasti. 

Älä mene. 

 

Ja sitten minä menin.