tiistai 6. lokakuuta 2015

Hyi taiteilijahomostelua.


Syksy on tavallaan
kunnianosoitus kesälle.
Kesän hautajaiset,
joihin kaikki halusivat pukeutua kauniisti. 
Ja kun ensimmäistä kertaa
kuura ei enää sula auringossakaan
ollaan siirrytty eteenpäin.
Johonkin uuteen
ja kauniiseen.

Hymyilit synkistelylleni. 
Sinä tartuit käteeni
ja totesit sormieni olevan kylmät.
Toivoit asioiden
olevan toisin.
Että olisi
vain me kaksi.

Sinulla on jo joku,
minä en ole sinun

älä ole ahne.

Kesän hautajaisissa
totesin sinulle käteni käsissäsi
että olet typerä poika.

Silti seurasit minua kotiin
vaikka tiesit etten päästäisi sinua edes sisälle.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti